KUULUMISIA

Moi! Tuli sellanen fiilis, että voisin kertoo tänne bloginkin puolelle miten mun syksy on lähtenyt rullaamaan.

Mulla tosiaan alkoi elokuussa abivuosi eli viimeinen vuosi lukio-opiskelua, Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin mua ei enää ensi vuonna löydä Raahesta. Oon tässä jo jonkin aikaa pyöritellyt eri jatko-opiskeluvaihtoehtoja, mutta luulen, että se ykköshakukohde on mulla selvä. Ens vuosi ja jatko stressaa vaan tosi paljon, sillä sen lisäksi, että mua kiinnostavia aloja ja kouluja on tosi vähän, haluisin löytää myös hyvän asuinpaikan elää ja urheilla. Urheilu on tällä hetkellä elämässä ykkössijalla ja haluun ehdottomasti katsoo kuin pitkälle mun rahkeet riittää, mut se edellyttää hyvää valmennusta ja treenipaikkoja. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin putkeen ja onnistun löytämään sekä hyvät opiskelu- että valmennuskuviot.

Syksyn kirjoitukset meni mulla onneksi tosi hyvin. Etenkin terkkaan mulla oli panostus ja se lähti YTL:lään E:nä, ja lyhyt matikka, jota sitten vähän vähemmän selailin M:nä. Tällä hetkellä kaikki stressi kouluun on takana ja mulla on käsillä tosi helppo jakso, ennenkun alan kertailla kevään kirjoituksia varten. Keväällä pitäis lähteä sit eväsretkelle psykan, äikän ja enkun kanssa.

Treenit mulla menee oikeestaan niin hyvin kuin mun rasitusvamman kanssa voi vaan mennä. Mun jalkaterän niveltulehduksen parantelu on ollut aika turhauttavaa ja ottaa aikansa, mutta vielä täältä tullaan. Juoksemaan en vaan ole päässyt vielä, mutta kaikenlaista korvaavaa on keksitty, oon esimerkiksi uinut paljon ja keskittynyt kehittämään yläkropan voimaa ja keskivartaloa. Motivaation kanssa ei ole kuitenkaan minkäänlaisia ongelmia, vaan eteenpäin mennään silti koko ajan ja en malta oottaa, että pääsen tekemään myös lajitreenejä ja juoksemaan. Tän kanssa ei vaan auta kiirehtiä.

KAUSI 2016

Huhh, tästä tulee luultavasti melkonen pläjäys, mut aattelin kuitenkin käydä läpi kesän 2016 ihan kisa kisalta!

Ennen kautta mulla oli tosi kovat odotukset, sillä hallikausi jäi omalta osalta tosi lyhyeks, eikä tulokset pahemmi herättäny riemunkiljahduksia. En voi sanoo et oisin ollu pettynytkään mut tiesin että pystyisin paljon parempaankin! Olin hinannut mun tavoitteen 12m, mitä pidin aika rohkeena mut realistisena tavoitteena, mullahan oli ennätys 11.64 vielä ennen kesää. 12 metriä myös siksi koska se olisi naisten A-raja ja ranking-raja Ouluun Kalevan kisoihin, minne halusin ehdottomasti päästä.

Mun kesän ekat kisat oli Kauhavan nuorten eliittikisat. Katottiin iskän kans, että sinne oli luvattu hirvee myrsky ja sade, mutta päätin kuitenkin lähteä ku oltii suunniteltu, eihä niitä olosuhteita saa isommiskaa kisois valita :-) Hyppypaikalle oli aivan järkyttävä sivutuuli, en ees osaa kuvailla sitä keliä miten kamala se oli, mutta en oo siis ikinä kisannu niin paskassa kelissä, Hullun myrskytuulen lisäksi vettä tuli ihan taivaan täydeltä. Keliin nähden sain siis ihan ok avauskisan, mut sellanen 11,5m hyppy ei kuitenkaan ollut sitä mitä hain.

Seuraavat kisat mulla oli Valkean kaupungin kisat Oulussa. Siellä halusin välttämättä hypätä sekä pituuskisan, että loikkakisan ja tuli testattua että tää yhtälö ei ainakaan mulla toiminut.. :D Oli taas huono heli, kylmä ja satoi ja sen lisäksi pituuskisa venähti parituntiseksi. Onnistuin kuitenkin hyppäämän mun tän hetkisen pituusennätyksen 5.32! Tota pystyis varmasti parantamaan vielä paljon jos vaan ois olosuhteita ja kattois pikkasen tekniikkaa kuntoon, mut se jää sit ens kauteen. Kolmiloikkakisa oliki sit yks farssi, väsyneillä ja vähä kipeillä jaloilla hyppäämisestä ei tullu ollenkaa mitää. Tässä vaiheessa alkoi myös pikkasen ahdistaa kolmiloikkatulokset, sillä olin hallista asti ootellu sitä ennätysparannusta ja mää tiesin olevani paremmassa kunnossa kuin mitä kisoissa hyppäsin. Se oli tosi turhauttavaa ja  hampaankolossa oli kyl tosi paljo tavaraa.. :D



 Mulla ei ollut alkukesällä yhtään tuuria olosuhteiden kanssa, sillä myös seuraavissa kisoissa eli Vaasan nuorten eliittikisoissa satoi. Kävin siellä hyppäämässä pituuden ja sivusin mun ennätystulosta, mut tällä kertaa tuulta oli vähä liikaa. Vähän ärsytti tuolla aikataulun venyminen. Ajettiin monta tuntia kisoihin, joten aloin verkkaamaan semi aikaisin että jalat ehtii vertyä.. ja sitten kisa alkoi yli puoli tuntia myöhässä. Tosi vaikee siinä sit pitää sitä lämpöä kylmässä kelissä yllä ja jalat oli vähä väsyneet loppujen lopuks. Sijoituin kuitenkin kolmanneks mihin olin ihan tyytyväinen.



Kesäkuun loppu ja heinäkuun alku meniki sit viestejä juostessa! Mua alunperin jännitti etenki se, että lupauduin talvella 4x400 viestijoukkueeseen, sillä en ollut ennen juossut kuin 300m ja musta sekin on jo tappomatka. Näin jälkikäteen tykkään ehkä nelosesta jopa enemmän! Raahen PM-viesteissä meidän satasen viesti epäonnistui, sillä heti eka vaihto meni pitkäksi (:DDD jes) mutta se nelonen sen sijaan kulki tosi hyvin. Otettii kans viel aitaviesti iha huvin vuoks mukaan ja kun aidat sujui tosi hyvin, päätin et kokeilen niitä vielä jossain omassa kisassa myöhemmin.

 

SM-viestit meniki sit tosi nappiin. Pikaviestissä juostiin ainakin mun paras viestiaika ikinä ja 400m sijotuttiin 8 ja parannettiin ennätystä useempi sekunti kylmässä kelissä ja kaatosateessa. Ne hapot oli kyl jotain järkyttävää, kun yritin alkumatkan roikkua parhaani mukaan edellä olevien perässä mulle aika kovassa kyydissä. Mutta ne kyllä kuuluu neloseen, ainakin sain kaikki itestä irti! Muutenkin toi oli yks kesän kivoimmista kisareissuista, niiku SM-viestit joka vuosi! Tykkäsin tosi paljo Eltsun kentästä, ku en ollu siellä ees ennen kisannu. Jäi kans mielee kun ekana kisapäivänä sain mun Nikeistä hullut rakot jalkoihin, mutta ratkaisin tilanteen kietomalla jesaria monta kierrosta nilkan ympärille, toimi!:D



Viestien jälkeen pidin pikkasen kisataukoa, sillä mulla alko ilmaantua vähä kaikennäköstä häikkää ja kipuilua jaloissa. Seuraavat kisat kisasin sitten Oulussa PSM-kisoissa, missä lajeina olikin ne 100m aidat ja kolmiloikka! Mun takaraivossa vähä jyskytti tieto siittä, että Kalevan kisoihin oli enää 2 päivää aikaa tehdä raja, joten tää oli mun viimene kisa yrittää sitä.. ja sehän onnistui, nimittäin aidoissa. Kolmiloikassa raja jäi sentin päähän, mikä oli kova isku mulle, sillä mun yks ykköstavotteista oli päästä kisaamaan se loikkakisa! Tilannetta vähä helpotti toi aitomaan pääseminen, sillä Kalevan kisoihin mulla ei kuitenkaan ollutkaan muuta tavoitetta kuin kokemuksen hakeminen ja sitä kyllä tuli.



Kalevan kisat olikin sit heti seuraavalla viikolla. Siihen mennessä ehin tehä vähän aitatreenejä, niitä kun en aktiivisesti oo tehny moneen vuoteen :DD Samalla viikolla mua haastateltiin lehteen ja radioon. Jälkikäteen aateltuna sain hoidettua ne tosi hyvin ja pysyin yllättävän chillinä koko viikon ja jopa kisojen ajan, vaikka mulla oli eessä isoimmat kisat missä oon ikinä juossu. Ja oli se kyllä hieno kokemus!! Niin paljo kaikkia tuttuja urheilijoita ja Suomen huippuja, että oli kyl tosi siistii saada olla mukana. Ja sitten kun meidät tuotiin callingista radalle, ja näki kaikki ne ihmiset, niin se oli niin hienoo, yritin vaa nauttii sen minkä jännitykseltä kykenin. Mua nimittää jännitti ihan törkeesti. Kun pilli soi, tuntu ku mun jaloista olis valahtanu kaikki tunto ja ne oli pelkkää makaroonii.. Telineissäkin oli vaikee keskittyy ja sain kyllä tosi huonon lähdön, siis ihan surkee:-D Juoksu kyl kulki ja parani koko ajan loppua kohden ja paransinkin mun ennätystä jonku 3 kymmennystä, mikä oli enemmän ku uskalsin ikinä toivoa! Aitoja vois juosta jonkin verran myös tulevaisuudessa, nii kivaa se o.



Kalevan kisojen jälkeen tilanne mun jaloissa niin sanotusti perkelöityi. Tajusin sen itekkin vasta kävellessä kentältä autolle, kun iskä kyseli että miksi mää nilkutan. Vähä aikaa vedin buranalla ja kylmäpussilla, mut ei siinä sit auttanu ku lähteä käymään lääkärissä, ku mulla oli mun kauden pääkisat eli nuorten SM-kisat edessä. Sain lääkekuurin ja sovittiin lääkärin kanssa, et koska kyseessä sen verran tärkeet kisat niin käyn kivusta huolimatta ne hyppäämässä ja sitte alotan ylimenokauden ja reenitauon ja hoidan jalan kuntoon. Lääkekuuri vei pahimman kivun, sellasen jomotuksen pois, mut päkijällä ei pahemmin voinut juosta. Olisin juossut Lappeenrannan SM-kisoissa myös 100m aidat, mut ne sit skippasin ihan suosiolla ja päätin lähtee vaan hyppäämään vaan sen loikan.



Lappeenrannas en sit juuri nukkunu kisaa edeltävänä yönä, mua nimittäin jännitti ihan hirveesti, miten mun jalka kestää. Yritettiin saada puudutettua jalka kisan ajaks, mutta niitä ei suostuttu siellä tekemään loukkaantumisriskin takia. Siinä ei sit auttanu ku ottaa jääpussit ja buranat mukaan kentälle ja lähtä hyppäämään. Olin koko kisan ensimmäinen hyppääjä, ja päätin siinä sitten laittaa vaan kaiken peliin heti alusta alkaen, että jos sattuu liikaa voin jättää kisan kesken. Heti ekalla hypyllä rävähti kuitenkin enkkalukemat ja viimein se yli 12 metriä, joten kun noin kulkee niin eihän sitä kisaa pysty jättään!



 Kisa oli muutenkin aika tiukka ja sai yrittää kaikkensa ihan loppuun asti. Mulla tuli muutama yliastuttu, mutta muuten onnistuin parantamaan mun tulosta joka kierroksella, ja viimeisellä hypyllä hyppäsinkin kisan kärkeen ennätyslukemilla 12.38!! Laura sai parannettua heti seuraavalla hypyllä, mutta olin silti hirveen onnellinen mun hopeamitalista. Kultaan oli kuitenkin muistaakseni 7 senttiä matkaa, joten ei siinä jäänyt jossiteltavaa. Tajusin myös vasta kisan päätyttyä että pääsen Islantiin alle 20-vuotiaiden maaotteluun ja Pohjoismaitten mestaruuskisoihin ja siinä vaiheessa kyl mulla ja Lauralla aika lailla riemu repes:-D Vitsit tosta kisasta jäi hyvä maku suuhun ja sitä on varmasti kiva muistella vielä talvellaki jos reenit ei aina maistu nii hyvältä!



Islannin reissusta tuli vissiin heti maanantaina infot ja lentokoneessa istuttiin jo torstai-iltana, kun lensin ensin Oulusta Helsinkiin. Ei siis hirveesti ollu aikaa kun palautella ja tein vaan jokusen höntsäreenin enne kisoja. Ikävä kyllä mulla myös Lappeenrannan jälkeen pukkas kova flunssa päälle, eikä toi lentäminen ollenkaan auttanut tilannetta. Islannissa oli myös tosi kylmä ja märkä, joten ku mun vointi meni vaan aikalailla huonompaan suuntaan, nii ei auttanu ku toivoo et flunssailu sitten vaan herkistäisi kisaan. Mitä ny oon jutskaillu joukkuekavereitten kans reissun jälkeen nii aika iso prosentti porukasta oli kans flunssaillu viimestää sit jälkikätee haha.

En jaksa Islannista kertoo muuten hirveen yksityiskohtaisesti, kun siitä vois repii vaikka oman postauksensa. Reissu oli kuitenkin ihan hirveen hauska ja mahtava kokemus, ja ennen kaikkea mun ensimmäinen oikee maajoukkue-edustus, oon ennen vaa edustanu Pohjois-Suomee Barents-ottelussa. Kisa oli aika lailla sellanen taistelukisa mulle, olo oli kipee ja jalka yhä hyvin kipeä, mutta kun kyseessä oli maaottelu ja päällä Suomi-asu, niin oli pakko vaa painaa täysillä minkä pystyy! Mun kisan teema olikin aika lailla vaikeuksien kautta voittoon, sillä alun yliastumisten ja vähä väkinäisen hyppelyn jälkee sain lopulta viimeisellä hypyllä räväytettyä mun tän hetkiset ennätyslukemat tauluun, elikkä 12.51! Mulla oli myös tuuria mukana, sillä kisassa oli koko ajan tosi kova myötätuuli, mutta mun ennätyshyppy oli sallituissa. Muuten keli oli kyllä hirveen kylmä ja sai koko ajan olla tarkkana, ettei paikat jähmety.

Sijoitus mulla oli siis loppujenlopuks toinen, ja Lauralla kolmas, joten hyvin saatiin myös pisteitä Suomelle. Vitsit ton kisan jälkeen oli taas huippufiilis! Tosta koko reissusta jäi käteen niin paljon: uusia tuttuja ja kavereita, hyvä kisa ja nii hauskoja muistoja että toivottavasti pääsen vastakin kisailee maajoukkueen mukana.



Toi kisareissu oli silti sen verran raskas niinku koko pitkä kausi, että oli aika helpottava päästä sitten vaa lepäileen ja paranteleen vammoja. Nyt oon alottanu jo pk-kauden ja reenailun ens kautta varten ja motivaation kanssa ei todellakaan oo ongelmia, vaan oon tosi innolla taas mukana. Jalasta sen verran, että pelkkä lepo ei siihen auttanut, vaan oon käynyt magneetissa ja siitä löyty kaiken näkösiä nivelen kulumia ja tulehdusta. Tällä hetkellä oon saanut kortisonipiikin, lääkekuurin ja oon juoksu- ja hyppelykiellossa. Mulla on silti kova luotto et tää paranee ny kunhan vaan maltan kuntouttaa tän hyvin. Onneks pystyn tekemään kaikennäköistä korvaavaa, niiku pyöräilyä, jumppailua ja punttia, ja oon aatellu alkaa käydä uimassa, jotta saan lisää aerobista korvaamaan juoksua. Ens kautta varte koitan reenailla ny fiksusti ja panostaa paljon huoltaviin ja palauttaviin juttuihin, että saisin ehjän kauden ilman loukkaantumisia.